Siis ei oo totta!! Joensuun Han Moo Do lähti kisoihin ajoissa?! Kyllä vain. Lähtöaika oli edellisenä päivänä, siis ihan päivällä, aurinko paistoi ja silleen. Yleensä seuramme on paennut yön selkään ja raahautunut sitten puolikuolleena makuupusseihin majoituspaikassa. Vaan ei tällä kertaa! Starttasimme lauantai-iltapäivänä 14 reikä reikä. Ja mikä vielä uskomattomampaa, suurin osa porukkaa oli ajoissa paikalla Urkkatalolla jo varttia vaille kaksi. :D
Kilpailijoina Suuressa Seikkailussamme olivat Milla, Jere, Jirka, Jussi, Harri, Aleksi, Antti, Sami ja Marja. Mukana menossa olivat myös arvovaltaiset tuomarit ja auktoriteettihörhöt Heikki ja Ari, Petri tha alkeiskurssilaiskuski sekä lukuisa kannustusjoukkomme eli Elisa.
Jakauduimme kahteen ajoneuvoon: Superluksusminibussiin ja Arin punaiseen paholaiseen. xD. Arin autossa käytettiin kuuden tunnin ajoaika fiksusti nukkumiseen, kun taas me minibussiriehujat (Milla, Jussi, Harri, Aleksi, Antti, Sami, Elisa ja räyhäkkäät kuskit) ei oltu kuultukaan moisesta puuhasta. Valmistauduimme tulevaan koitokseen huolella strategioitamme hioen... Lue: pelattiin korttia koko menomatka, kunnes tuli niin pimeää, ettei erottanut ruutua rististä. Milla vähän yritti nukkua, mutta äkkiä sekin ravisteltiin hereille.
Perille viimein päästyämme teimmekin sitten historiaa: olimme niin ajoissa, että jouduimme odottamaan 20 minuuttia majoituspaikan aukenemista! (muuten hyvä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli väärä paikka. Noh, ei se mitään, kamat vaan taas kasaan ja menoks. Mutta silti oltiin ajoissa!! Krhm.) Ja sitten itse yöstä ei varmaankaan puhuta... öh... No sanotaan vaikka että mikkeliläiset piti meitä hereillä koko yön! Tai no jaa... :P No, ei kisayöt ole ennenkään olleet nukkumista varten. Siinähän voisi vaikka saada energiaa seuraavan päivän matseihin. Heh heh. Ja mikä parasta, joku ihana ihminen oli laittanut herätyksensä puoli kuudeksi! Arvatkaa, nukuttiinko sen jälkeen enää...
Aamulla matsit, pääsivät käynnistymään suhteellisen hyvässä aikataulussa. Ottelijoita oli hyvin vähän, n. 100 henkeä. Neljällä kentällä mentiin, ja hyvin rullasi. Seuran superupea kannustusjuliste oli tietenkin messissä. Milla yritti vannottaa kaikkia tekemään heittoja matsissaan. Tässä tehtävässä suoriutui ainoastaan *rumpujen päristelyä* Aleksi! Hänet sitten palkittiin mahtavalla suklaapalkinnolla. Tehkää lapset heittoja, niin saatte karkkia. ;) Otteluja pätevinä (xD) tarkkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että seura tarvitsee lisää voimaa ja etenkin räjähtävää sellaista. Itsellä (Milla) oli matsien ajan sellainen olo, kuin olisi ollut hidastetussa videofilmissä. Naisten lihaskuntoa tytöille, lihaskuntoa pojille... Treeniä vaan! :D
Joensuun mitalisaalis oli kaksi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Huimat onnittelut kaikille! Ja pitää muistaa, että vaikka totta kai matsissa yritetään voittaa, vielä tärkeämpää on saatu oppi ja palaute tekniikasta. Kyllä siinä sisu kasvaa, kun huomaa, että vanhat hyvät tekniikat ei enää toimikaan. Tai toisaalta voi tulla tosi hyvä olo, jos saa jonkun tietyn jutun onnistumaan matsissa, vaikkei voittaisikaan. ;)
Kotimatkalle pääsimme myös ennätysajassa, Oulusta starttasimme jo viiden aikaan kohti Joensuuta ja omia sänkyjämme.. Tulomatkalla fiilis oli mahtava ja hiukan väsynyt. Mitkä tahansa jutut alkoivat kuulostaa jo hupaisilta.. ehehheh.. Otimme myös noin miljoona kaunista valokuvaa toisistamme, siihen aikaan illasta sitä ollaan hehkeimmillään, eikös? ;) Joensuuhun saavuttiin ihan ihmisten aikoihin, ja jokainen pääsi kömpimään omaan sänkyynsä koisaamaan. Hauska reissu, kiitos seurasta ja muusta hörhöilystä kaikille asianomaisille! Otetaan uusiks, eiks jeah? :P
Ja... sitten...
Jirka: "Hei tyypit: me ollaan lähempänä Ruotsia kuin Suomea – vai?" "Me ei voida nukkua koska on liian pimeää. Kello on yö." "Kirjoita sinne jonnekin että me ollaan Oulussa."
Harri: "Mulla on toinen polvi ehjä ja toinen kunnossa" (seuraa viiden sekunnin hiljaisuus, kun yhdistelemme pitkiä piuhojamme... ja sitten hillitön repeäminen :D)
Antti: "Jäi se hammasharja kotia... Noh, jos se puku ei haise tarpeeks pahalta nii voihan sitä vähän hengittää vastustajaan päin."
Milla: "Jou jou joensuulaiset!"