Aivan MAHTAVA reissu!! Ihan ensiksi pitää sanoa että tää on just tätä miksi kannattaa tulla mukaan kisoihin! :D
Matka siis alkoi perjantaina siinä viiden jälkeen illalla vesisateen saattelemana. Lähdettiin kahdella minibussilla; toinen oli punainen ja toinen näytti ihan ambulanssilta (vanha tuttumme Vaajakosken hmd festari-reissulta). Sillä punaisella matkusti minä eli Anna, Sari S., Kristiina "Kikka" P., Ville L., Jari H., Marja L. ja Heikki ajoi. Toisessa dösässä oli Jirka L., Jere L., Ari L., Ville "the rastapää" L., Keijo K., Sami H. ja Matti eli Matso. Siinä sitten ajeltiin kohti Karkkilaa.
Varkaudessa pysähdyttiin Nesteelle tauolle. Tauon jälkeen asetuttiin mukavasti autoon, mutta auto ei sitten lähtenytkään käyntiin. Heikki yritti aikansa saada menopelin käynnistymään ja Jarikin kävi kokeilemassa. Matti pyydettiin apuun kun kaikkea mahdollista oli kokeilu. Ja heti onnistui, nimittäin oikealla avaimella... Hyvä hyvä Matso!
Punaisella minibussilla lähdettiin toista autoa aikaisemmin jatkamaan matkaa. Ajateltiin että kyllähän ne sieltä perästä tulee... :)
Juups. Ehkä vartin päästä Jari saa puhelun Matilta, josta selviää että toinen auto on dösähtänyt tielle. Käännyttiin takaisin ja etsittiin autoa tienlaidasta. Bussi löytyikin sitten keskeltä tietä heti risteyksen jälkeen... Ja kyllä nauratti (ei ehkä siinä minibussissa nököttäneitä, mutta muita kyllä!!). Eikä kaikki hauska ollut siinä. Ari oli ollut ratissa ja liikennevaloissa nähnyt viereisessä autossa kaksi naista. Tottakai heidät oli pitänyt haastaa kilpailuun. Punainen valo vaihtui vihreaksi ja naiset kaasuttivat ohi. Ambulanssin näköinen minibussi jäi kuin nalli kalliolle ja hajosi.
Soitettiin bussit vuokranneeseen yhtiöön ja sieltä luvattiin lähettää toinen tilalle. Aikaa menisi kuitenkin jotain puolitoista tuntia. Päätettiin, että kaikki kilpailuihin osallistuvat tungettaisiin ehjään autoon ja Heikki, Matti, Marja ja Jari jäisivät odottelemaan toista bussia.
Ari ajoi eikä takapenkilläkään ollut kovin ahdasta, kun kyydissä oli vain yksi ylimääräinen. Mainittakoon nyt, että tässä minibussissa oli ratti jotenkin löysällä ja ajo oli puolelta toiselle kiemurtelua. Ari suoriutui ajamisesta kiitettävän hyvin. Tunnelmaa loi Arin innostuneet huudahdukset väistäessään rekkaa.
Jossain vaiheessa jäimme huoltsikalle odottelemaan toisia ja "uutta" minibussia. Se se vasta oli näky; muumipeikon sininen ja sivuikkunoissa oli aivan järkyt ruskeat keltakukalliset verhot. Sisällä oli vähän istumatilaa ja takapenkki oli kankaalla päällystettyä vaneria.
Karkkilaan päästiin kuin päästiinkin koko porukalla perille. Sitten alkoi jännittävä yöpymispaikan etsiminen. Kännykällä saatiin ohjeita, mutta osa kaupungista kerkesi tulla tutuksi. Mentiin vielä kamppeitten kanssa väärään paikkaan ja jouduttiin pakkautumaan takaisin autoihin.
Koulu löytyi vihdoinkin ja ovetkin tultiin avaamaan. Nukkumapaikkana oli liikuntasali. Kaikki nukkujat varmaan heräsivät, kun Joensuun hmd rymisteli sisälle kolmen maissa yöllä. Paikka oli hieman viileä yön mittaan...
Herätys oli 7.30 ja mulle ainakin tuli vähän kiirus raivata tavarat kokoon ja raahata itsensä ulos. Kisapaikka oli ihan lähellä. Näytti vähän epäilyttävältä kun vieressä oli hautausmaa ja sairaala.
Asettauduttiin katsomoon ja nautittiin olostamme. Myöhemmin sääntöleirillä kymmenen jälkeen tuli vastaan yllätys, johon en ollut varautunut. Me, jotka olimme harrastaneet +1 vuotta olisimme alle 2 vuotta harrastaneiden sarajassa. Uutena tuli siis kaikki heitot. Kikka, Sari ja minä hermoilimme asiaa, mutta hyvin se loppujen lopuksi meni.
Sydäntä rauhoitti Heikin ,Jarin ,Arin ja Matin pikaopetus heittoihin ja erilaisiin otteisiin. En syvenny kertomaan enempää tyttöjen kisajännityksestä, vaan hyppään otteluihin. Minun sarjani oli tyhmä: Kikka, Sari ja (onneksi) henkilö toisesta seurasta. Sari voitti minut ja hävisi Kikalle. Minä hävisin molemmat otteluni, mutta se ei pilannut tunnelmaani!
Mulla oli hauskaa ja huomasin että ompas vielä paljon opittavaa. Heikki, Matti ja Jari olivat tuomareina otteluissa, mutta onneksi Marja ja Ari olivat kaikkien henkisinä tukina ja toimivat koutseina.
Mika ja Kaisa kävivät pyörähtämässä (eli olivat ainakin puoli päivää) kisapaikalla. Sari bongasi ihan Spede Pasasen näköisen tyypin ja seurailimme muiden otteluita. Katsoimme mustienvöiden pitämän esittelyn hmd:stä ja minä, Sari, Kikka, Ville ja pari muuta lähdimme pizzalle ravintola HAS:siin. Siitä ei sitten puhuta enempää...
Kisapaikalle takisin tultuamme odottelimme viimeisten otteluiden päättymistä ja palkintojenjaon alkamista. Kulutimme aikaamme mm. retuuttamalla Saria. Joensuu sai 1 kultamitalin (Kikka), 4 hopeaa (Keijo, Ville, Ville ja Sari) ja 2 pronssia (Ari ja Jirka).
Matti näytti reipasta hmd henkeä tullessaan heti onnittelemaan. Pakkasimme kimpsut ja kampsut (sekä uskollisen tuoksahtavat suojat) ja jakaannuimme autoihin. Heikki ja Marja eivät tulleet vielä takaisin Joensuuhun. Menin itse muumipeikonsiniseen autoon Matin ja Arin kanssa ja muut menivät punaiseen.
Paluumatka oli hauska! Matti, Jari ja Ari vaihtelivat autojen rateissa. Tunnusjuomana kisamatkalla oli ehdottomasti BATTERY -energy drink-, jota kuskit lipittivät ahkerasti pysyäkseen virkeinä. Pitkillä suorilla Matti, Ari ja Jari (kuka sattuikaan olemaan ratissa) kaasutti vähän kovempaa (sanan siinä merkityksessä. Autoista ei lähtenyt paljon kovempaa kaasu pohjassakaan, niinkuin uskoa saattaa...) Eräs viisas raksamies totesi että hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset. Niinhän se on.
Joensuuhun urkkatalolle saavuttiin about puoli kolmelta. Melkein harmitti, että kisareissu päättyi jo.