Tässä on vielä yli vuorokausi aikaa lähtöön. Kävin vaihtamassa pankissa Ruotsin ja Norjan kruunuja. Kumpiakin vaihdoin 40 eurolla. Eiköhän se riitä ihan hyvin paikan päällä ruokailuun. Tilasin myös VR:n nettisivuilta junaliput itselleni ja Millalle. Miikka tilaa omat lippunsa, koska hän saa matkustaa junalla ilmaiseksi. Puitteet matkustamiselle on siis kunnossa. Kaikki matkatavarat on kuitenkin vielä pakkaamatta.
Laskeskelin pikaisesti, että matkustamista tulisi reissun aikana yli 50 tuntia. En ole mikään järin hyvä matkustaja etenkään linja-autossa, joten jotain tekemistä matkalle oli kehitettävä. Hain koulusta kannettavan, jolla pystyn kirjoittelemaan matkapäiväkirjaa sekä mielessä pyörineitä käsikirjoitusajatuksia. Kirjastosta hain läjän kurssikirjoja, jotka olisi tentittävä jossakin välissä. Matka on hyvää aikaa lukemiselle. Mukaan lähtee myös kamera sekä 800MB tallennustilaa. Sillä luulisi pärjäävän tuon muutaman päivän ajan. Niin ja voihan niitä kuvia siirtää aina kannettavallekin.
Kävin päivällä ostamassa otteluita varten hammassuojat, jotka minun on pitänyt ostaa monta viikkoa sitten. Kovin oli vaikeasti ylitettävä kynnys siinäkin hommassa, mutta nytpähän ne on ostettu ja omaan purukalustoon muotoiltu.
Illalla kävin 18:30 alkaneissa alkeiskurssin treeneissä. Alun perin olin sopinut Heikin kanssa, että vedän treenit, mutta Jirka tuli sopivasti hoitamaan tekniikkapuolen. Viimeisellä kymmenellä minuutilla pääsi itse ottamaan osaa otteluharjoitteluun ja nostamaan fiilistä illan matkaa varten. Treeneistä tultua onnistuin vielä jättämään vasta ostetut hammassuojat urheilutalolle, ja huomasin tämän tietysti vasta melkein kotiovella. Piti siis käydä vielä nekin hakemassa.
Kämpillä noudatin orjallisesti pakkauslistaa ja sain ängettyä rinkan melko täyteen rojua. Kaikesta huolimatta unohdin juomapullon, vaikka se oli listaan merkitty. Puoli yhdentoista jälkeen lähdin kävelemään kohti rautatieasemaa ja selvisin ajoissa junaan, jossa Miikka ja Milla jo odottivat. Matkaan siis päästiin ja juuri äsken pysähdyimme Viinijärvellä. Päässä on pieni epävarmuus siitä, että onkohan kaikki tarvittava varmasti matkassa. Toivottavasti...
Huomasin, että kannettava valitteli huono akkua ja suositteli tärkeiden dokumenttien tallentamista. Johan tuo kestikin jotakuinkin 20 minuuttia. Ja siitä ajasta taisin odottaa koneen käynnistymistä puolet. Ei siis tarvitse paljon päiväkirjaa kirjoitella ilman verkkovirtaa. Onneksi joka päivä taitaa jossakin välissä olla virtaa tarjolla, niin pystyy päivän tapahtumat raportoimaan.
Täällä vaunussa on juuttaan kylmä! Onneksi oli peitto helposti saatavilla. Olen yrittänyt nukkua tämän yön mutta kovin se on vaikeaa ollut. Tuossa vieressä on tupakkavaunu ja tyypit ravaa edes takaisin tästä meidän paikan ohi. Osa osaa pitää turpansa kiinni, mutta kaikilta se ei suju aivan yhtä mallikkaasti.
Juna on tällä hetkellä 35 minuuttia myöhässä. Ei lainkaan hyvä asia, sillä jos laiva ei odota junaa niin menee todella täpärälle. Toivottavasti VR ja Viking Line tekee sen verran yhteistyötä, että laiva ei lähde ennen junan saapumista ja me ennätämme siihen laivaan. Onnistuin myös tekemään sellaisen mokan, että tallentanut Turun yhteishenkilön puhelinnumeroa kännykkään heti kun sen Arilta sain ja niinpä sekin unohtui kotikoneelle. Laitoin äsken viestin Arille ja Heikille asiasta ja toinen heistä lähetti numeron välittömästi. Kiitos vaan – kumpi sen ikinä lähettikään.
Meidän pitäisi jo olla Turussa, mutta eipä olla. Laitoin viestiä matkan johtajalle Terho Kämäräiselle tilanteesta ja häneltä tuli vastaus, että lupailee selvittää asiaa terminaaliin päästyä. Emme saa kuulemma hätäillä. Ei käynyt onneksi mielessäkään. Turkuun on siis vielä jotakuinkin 30 minuutin matka. Alun perin meidän olin olisi pitänyt vaihtaa Turussa toiseen junaan, joka olisi vienyt satamaan, mutta myöhästelyn takia tämä juna jatkaakin sinne suoraan. Menee melko täpärälle. Täällä vaunussa on oikeasti hävyttömän kylmä! Kaiken lisäksi täältä katosi jossain välissä yötä sähköt, joten kannettavakaan ei lataudu.
Juna oli aikalailla tasan varttia vaille yhdeksän perillä. Junassa oli muitakin han moo do-harrastajia ja siitä mentiin yhtä matkaa terminaaliin, jossa saatiin liput kouraan ja päästiin laivaan. Sain myös hyttiavaimen, mutta hytti on tarkoitettu ainoastaan tavaroiden säilyttämiseen. Pitää siis notkua laivassa olo aika käytävillä.
Yhdeltätoista alkaa lounas ja sinne olisi tarkoitus mennä. Sitä ennen nähdään nälkää ja istuskellaan jossakin päin laivaa.
Milla kirjoittaa: tässä sitä laivassa sitten hengaillaan... Äsken kuulutettiin Han Moo Do –maajoukkuetta, oikein ryhti suoristui ja kädet pois taskusta: krhm, siis me. Nukuttua tuli muutama tunti, juna oli paitsi jääkylmä myös meluinen. No, onneksi tämä päivä vaan reissataan, ehtii yöllä vielä paikkailla ennen huomista koitosta. Toivottavasti. Odotellaan kovasti syömään pääsyä, nälkä nälkä nälkä....
Miikka kirjoittaa: nälkä.
Löydettiin penkkipaikat ja tähän ympärille tuli muitakin harrastajia. Vieressä on myös pistorasia niin sai kannettavalle virtaa ja se tiesi tuimaakin tuimempaa Super Mario World-turnausta. Hermanni lähetti minulle kännykästään infrapunayhteyden avulla klassikkobiisin Batman ja Ryydman – Lentävä puliukko.
Yhdeltä koitti autuus lounaan muodossa. Siitä sai kärsiä 19 euroa, mutta toisaalta sillä sai syödä kupunsa täyteen ruokaa. Ainut narinan aihe tulee siitä, että kaikkia ruokia ei oltu nimetty eikä niihin ollut merkitty tietoa, oli kyseessä laktoositon tai gluteeniton ruoka. Kattaus kesti puolitoista tuntia ja istuttiin koko se aika ruokasalin puolella laivan keulassa. Hetken aikaa jo luulin, että olisimme siirtyneet aavalle merelle, mutta ruokailun aikana saarien väistely taas alkoi.
Mahat pallona siirryimme käytävän kokolattiamatolle notkumaan. Kävin hakemassa rinkasta yhden koulukirjan, mutta väsymys oli sitä luokkaa, ettei lukemisesta tullut mitään. Kappaleen lopussa ei enää muistanut mistä sen alku kertoi. Hetken siinä notkuttuamme siirryimme kerrosta ylemmäksi, sillä mekkala ja liikenne alkoi ärsyttää. Ylemmässä kerroksessa ei ollut muuta kuin hytit, joten siellä mekkala oli paljon pienempi joskaan ei sielläkään saanut täysin rauhassa olla.
Siinä vähän aikaa istuskeltuamme totesimme, että pehmeä kokolattiamatto on hyvä paikka ottaa tirsat ja ne myös otettiin. Itse kävin ainakin ihan rehellisessä unessa. En muista monenko aikaa heräsimme, mutta olo oli kuitenkin unien jälkeen paljon virkeämpi. Virkeys oli tietysti käytettävä tehokkaasti hyödyksi ja päätimme valmistautua tulevaan kisakoitokseen pelaamalla laivan käytävällä hieman lisää Super Mario Worldia. Siinä pelin alkaessa laiva saapui Maarianhaminaan. Kävin napsimassa parit valokuvat satamasta. Ulos pääseminen vaati narun ja ”vasta maalattu” -kyltin ohittamista. Tästä seurasi se, että kengänpohjiin tuli hurmaava valkotäplämaalaus.
Äsken Miikka ja Milla lähtivät tax-free-myymälään. Itse ajattelin törsäillä rahojani vasta paluumatkalla, joten jäin päivittämään päiväkirjaa tänne käytävään.
Äsken puhelin siirtyi ruotsalaisen Telian verkkoon. Yritin päivittää omaa nettipäiväkirjaa, mutta sitten yhteys verkkoon katosi kokonaan. Nyt ei sitten omaa päiväkirjaa päivitellä ennen kuin yhteys palaa.
Ei se kännykän toimimattomuus ollut näköjään kuin joku pieni aukko kentässä. Pääsääntöisesti täällä on jatkuvasti jonkun operaattorin kenttää tarjolla.
Milla ja Miikka palasivat ostosreissultaan ja pelattiin sen jälkeen... *rumpujen pärinää* ...Super Mario Worldia. Pienen pelisession jälkeen mentiin ulos ja kuvattiin Ahvenanmaan maisemia. Ei ole kovin rumaa ja aurinkokin paistaa lähes pilvettömältä.
Valokuvaus sai varsin äkkinäisen lopun, kun joku ruotsalainen mummo huuteli ”Kan du hjälp os!” Mentiin sitten sisään ja huomattiin, että toinen mummo oli kupsahtanut maahan eikä nähtävästi päässyt omin avuin ylös. Keppien kanssa se käveli muutenkin, mutta kielitaidottomina meille ei selvinnyt, että mitä siinä oikein oli tapahtunut. Autettiin Miikkan kanssa mummo pystyyn, joka oli noin ohimennen mainiten varsin kova urakka kahdesta nostajasta huolimatta. Kun lopulta saimme mummon pystyyn, pitelimme häntä vielä tovin pystyssä ja autettiin sen jälkeen läheiselle penkille istumaan. Koska mummot eivät ymmärtäneet meitä, emmekä me ymmärtäneet heitä, niin katsottiin vaan toisiamme typerä ilme kasvoilla. Kun mummot eivät sen enempää meiltä pyydelleet tai osoittaneet vaativia katseita, poistuimme paikalta.
Tehtiin pieni kierros laivan tiloissa ja tultiin istuskelemaan ikkunan ääreen.
Istuskeltiin ikkunapaikoilla ja siihen viereen tuli joku ruotsalainen rullatuoliporukka. Miikkan viereen istunut mies aloitti kovan juttutuokion. Itse en niin välitä mistään small-talkista tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta Miikka ja Milla puhui sitten minunkin edestä. Itse keskityin maisemien ihasteluun.
Istuskelun jälkeen mentiin ulkokannelle katselemaan auringonlaskua. Komeat oli maisemat. Auringon laskiessa tuli napsittua iso kasa valokuvia. Kun aurinko lopulta laski horisonttilinjan alle, mentiin käymään tax-free-myymälässä, josta ostin limpparia ja karkkia. Sen jälkeen haettiin rojut hytistä ja tultiin käytävään pelaamaan... Super Mario Worldia.
Laiva saapui satamaan. Mentiin ensimmäisten joukossa ulos ja päästiin ensimmäisenä valitsemaan bussista paikat. Valitettavasti bussissa ei ole virtaa tarjolla, joten nyt ollaan mitättömän kannettavan akun varassa.
Matkan elokuva oli Men in Black. Itse olen kyllä nähnyt sen jo niin monta kertaa, että tyydyin lukemaan yhtä koulukirjaa. Soitin myös Hiselle Suomeen ja kyselin kuulumiset.
Juuri hetki sitten pysähdyttiin huoltoasemalle ostamaan ruokaa. Itse ostin pelkän sämpylän. Kaipa tässä nyt selviää huomiseen. Kukaan ei oikein tunnu tietävän siitä kisapaikasta mitään, ei edes sitä, onko siinä lähellä kauppaa. En kyllä tiedä, että missä korvessa moinen kisapaikka on, jos siinä ei ole kauppaa lähellä.
Matka jatkuu viimeistään 22:45 ja ajattelin yrittää vähän nukkumista. On kyllä niin julmetun ahdasta täällä bussissa, ettei siitä varmaankaan tule mitään.
Eihän siitä nukkumisesta tosiaan mitään tullut. Jotain epämääräistä pilkkimistä, joka päättyi aina pään lyömiseen tai niskan ensimmäisen asteen nyrjähtämiseen. Matkalla pysähdyttiin pariin otteeseen. Ensimmäisestä paikasta ostin täytetyn patongin kisapäivää varten, sillä mitään muuta oikeaa ruokaa ei välttämättä ole tarjolla. Bussissa tähyilin välillä maisemia ja välillä lueskelin koulukirjaa. Toisessa paikassa en jaksanut lähteä edes bussista ulos.
Lopulta päästiin majoituspaikkaan ja nyt pitäisi aloittaa se oikea nukkuminen. Kiitos, ja hei, tältä päivältä.
Heräsin hetki sitten porukan touhuamiseen. Tempaisin itseni suoraan ylös, vedin HMD-puvun päälle ja kävin sutimassa hampaat ja heittämässä vettä naamaan. Nyt on vaan odoteltava, että ottelutoiminta pyörähtää täällä käyntiin. Sääntöleiri alkaa 10:30 paikallista aikaa. Päiväkirjaa kirjoittelen koko ajan Suomen ajassa, eli kellohan on paikallista aikaa oikeasti vasta 09:00.
Alkulämmittelyt saatiin aloitettua jotakuinkin 10:30. Sen jälkeen oli sääntöleiri, joka pidettiin pääosin ruotsiksi, mutta tärkeimmät kohdat selitettiin myös suomeksi. Sääntöleirin veti Assu. Ottelut aloitettiin 12:00. Oma matsi oli toisena, joten sain heti alkaa nykimään suojia päälle.
Ottelu päättyi minun häviöön, mutta muuten olen ihan tyytyväinen siihen. Ruotsalaiset lyövät tosi paljon ja kovaa ja siihen en osannut vastata oikein mitenkään. Ottelin ensimmäistä kertaa hammassuojat suussa ja ihmeen paljon ne hengittämistä vaikeuttivat. Pitää alkaa tunkemaan ne purukaluston eteen otteluharjoituksissakin niin tottuu hengittelemään ”pillin läpi”.
Miikka otteli kuudentena ja hänen ottelu päättyi myös häviöön, mutta hän kertokoon ottelusta itse. Nyt on käyty suihkussa ja vaihdettu HMD-puku normivaatteisiin.
Miikka kirjoittaa: Ruotsalainen löi paljon päällekäyviä sarjoja, joihin oli vaikea vastata, kun heitot olivat kiellettyjä. Opettakaa joku meidät lyömään! Ja nimenomaan matsissa. Ja oli veikeää otella alemmalla voimakriteerillä, kun ei huomaa kaverin lyöntejä, ja sitten sillä on kohta 20 pistettä. Ja lyöntisarjoista saa nykyään ilmeisesti pisteen jokaisesta lyönnistä. Tuore, karvas tappio ja selittelyt...
Seurasin mustan vyön opetetusta, ja oivalsin miten potkun tulisi lähteä. Meille myös oivaltavaa opetusta! Olisi hyvä, jos muilta saisi enemmän palautetta ja ohjeita tekniikkaan. Meidän ryhmän on pitänyt tehdä paljon itse, kun vetäjiä on puuttunut. Onneksi nyt on, ja tässä onkin Timolle varmaan joitain ideoita, mitä meille voisi vetää.
Sitten oli myös varsin mielenkiintoista, että koko matkan on varsin rauhallinen olo, mutta heti matsin alkaessa huomaa jännittävänsä, tietoisuus häviää täysin, ja matsi vain on äkkiä ohi. Ja jogurttia en enää ennen matseja syö. Siitä varmaan johtuu se kuumeenomainen horros, jossa on jokaisella leirillä ja kisassa. Pakko lähteä Oriental Moo Do –kisoihin tutkimaan ja harjoittelemaan lisää.
Yleisesti ottaen ruotsalaisilla on hyvä taso ja asenne.
Milla kirjoittaa: Minulla onkin nyt sitten tällainen ”ta det lugnt” –päivä... Kaikki henkinen tsemppi ja puserrus kohdistuu huomiselle Norjaan, en matsaa täällä ollenkaan. Olin Miikan matsia huoltamassa ja jonkin verran kuvailin, eli ei ihan toimeton päivä kuitenkaan. Kohta pitäisi häipyä, koska pistorasioista on pulaa, ja tuomareille ei riitä kahvia, kun tämä kone vie pistorasian... No, jos minä tässä vielä hetken hengaan. Yö nukuttiin miten nukuttiin, vähänlaisesti unta, kuitenkin enemmän kuin ensimmäisenä yönä sentään. Kaikki matsit käydään yhdellä tatamilla muiden kannustaessa, tunnelma on ystävällinen ja tuntuu, että enimmissä matseissa on hyvä fiilis. Hilpeyttä (ja närkästystäkin) aiheuttaa se, että koko paikassa on vain yksi vessa – miesten pukuhuoneessa. Siellä jätkät tietysti suihkuilee ja vaihtaa vaatteita, saa aina luikkia sieltä välistä vessaan.
Oikein yllätin ruotsalaisten hyvästä tasosta! Mahtavaa. Kuitenkin laji on täällä melko uusi, mutta matseista näkee pätevän opetuksen ja asenteen merkityksen. Odotan mielenkiinnolla Norjan tilannetta, sillä kilpailun lisäksi tämä on minulle myös ruotsalaisen ja norjalaisen Han Moo Do –tyylin haistelua.
Ottelut ovat nyt ohi. Vaikka Ruotsi sai alussa vankan pistejohdon, kuroi Suomi sen puoliväliin mennessä kiinni. Lopputulos oli, että otteluvoittoja oli 18-13 Suomen hyväksi ja pisteitä 234-233 myös Suomen hyväksi. Voitettiin siis molemmat ”sarjat”.
Lähdettiin otteluiden jälkeen koko porukka bussilla Göteborgin keskustaan. Alun perin oli siis tarkoitus kiertää kaupunkia ruotsalaisten kanssa, mutta eipä heitä lopulta missään näkynyt. Niinpä liikuttiin kaupungissa kolmen Mikkelin harrastajan kanssa. Käytiin heti aluksi syömässä paikallisessa pizzeriassa. Myyntitilanteessa tuli jotain epäselvyyttä. Minä en ymmärtänyt mitä myyjä minulta halusi eikä hän nähtävästi ymmärtänyt, mitä minä hänelle vastasin. Joka tapauksessa sain yhden hawaii-pizzan tilattua ja sen päälle coca colan.
Syötyä lähdettiin kiertelemään keskustaa. Mitään kovin isoa lenkkiä ei uskaltanut tehdä, koska 21:00 oli oltava takaisin bussissa. Käytiin katsomassa museota ja joitakin muita hienoja rakennuksia. Eksyttiin myös hienoon suklaakauppaan, jossa hyllyt notkuivat erilaisia ja kalliita suklaatuotteita. Ostin sieltä kaverille tuliaiseksi 99 kruunua maksavan suklaarasian.
Oltiin bussissa jo joskus puoli yhdeksän aikoihin. Bussi lähti liikkeelle vasta 21:15 ja tultiin sillä suoraan majoituspaikalle. Nyt pitäisi alkaa nukkumaan pikkuhiljaa. Aamulla bussin on tarkoitus lähteä 8:30.
Miikka kirjoittaa: Jalkapöytää särkee.
Selvisin nukkumaan oikeastaan heti kirjoitettuani edellisen stoorin. Heräsin tänään 07:30 kellon soittoon. Olin ensimmäinen ylhäällä olijaa ja Miikka taisi olla toinen. Kävin suihkussa, pesin hampaat, täytin juomapullon ja pakkasin tavarat. Bussi tulee 8:30 joten nyt tässä voi vaan hengailla, kunnes matka kohti Norjaa ja Mossia alkaa.
Päästiin ajallaan liikenteeseen. Matkalla katseltiin vuoden 1997 alkeiskurssinäytöksiä. Äänenvoimakkuus oli kylläkin ihan liian kovalla, sillä ainakin minun korviani ne mitsin läsähdykset vihloivat. En jaksanut näytöksiä sen suuremmin katsella. Kyyläilin enemmän maisemia ja napsin kuvia aina kun jotain kuvattavaa ikkunasta näkyi. Saa nähdä onko kaikki kuvat jotain suttuja. Heti alkumatkasta pysähdyttiin tankkaamaan ja kävin samalla ostamassa banaaneja ja patongin. Jospa sillä pärjää.
Nyt pysähdyttiin juuri ennen Norjan rajaa olevalle ostoskeskukselle. Täältä sai jokainen ostaa ruokaa päivälle ja itsekin kävin kaupassa pyörähtämässä, mutta en sieltä mitään ostanut. Nuoremmat harrastajat taitaa taas pärjätä karkilla ja energiajuomilla.
Katseltiin näytösten lisäksi vielä vanhoja otteluita. Mukana oli ainakin sellaisia tuttuja kuin In-Seon Hwang ja Aslak De Silva. Kovin tyylikkään näköisiä otteluita siellä joukossa oli.
Tultiin juuri hetki sitten kisapaikalle. Kannettiin tatamit sisään ja itse syöksyin oman lätyn kannettuani tyhjentämään kameran muistikortteja koneelle, koska Millan ottelusta on saatava videota. Ilma on ollut loistava koko päivän. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Nyt pitää saada tämä kuvien siirtely valmiiksi. Siirtelen koneelle myös Hermannin ottamia kuvia niin saa niitäkin näyttää. Sen lisäksi pitää siirrellä kuvia myös omalta kortilta Nikkisen Ilkan (Heinolan HMD) kannettavalle.
Sain siirrettyä kuvat koneelle. Muistin kannettavan kovalevyn koon väärin ja jouduin poistamaan muutaman MP3-albumin, jotta kuvat mahtuivat koneelle. Kaikkia en kuitenkaan viitsinyt poistaa, koska pysty laivassa ja junassa kuuntelemaan musiikkia ja niin myös aion tehdä. Ilkan kannettava temppuili siirron kanssa niin se homma jäi tekemättä. Sääntöleiri saatiin pidettyä ja alkulämmittelyt ovat tällä hetkellä loppumetreillä. Otteluiden olisi tarkoitus alkaa kello 15:00 ja Millan ottelu on kolmantena.
Milla otteli ihan hyvin, mutta se ei riittänyt silti voittoon. Häviö tuli yhden pisteen erolla, jos oikein muistan. Koko otteluhässäkkä päättyi kuitenkin Suomen voittoon sekä voitoissa että pisteissä. Tältä reissulta kertyi siis Suomelle yhteen neljä mitalia.
Suunnitelmissa oli lähteä käymään syömässä, mutta kun kuulin, että jo pelkkä pizza maksaa 200 kruunua, on tyytyminen banaaneihin ja näkkileipiin. Kunnon ruokaa ennättää hommata sitten vaikka Ruotsin puolelta, kun sinne jossain välissä yötä taas selvitään.
Tässä parasta aikaa käydään vielä ylimääräisiä haasteotteluita. Niiden seuraamisen lisäksi mitään ihmeellistä tekemistä ei ole. Milla jatkaa.
Milla kirjoittaa: Hyvältä näyttää homma täällä Norjassakin. Oma matsi meni ihan hyvin, vaikka siis hävisin. Pisteet oli 15-16, eli viisitoista iskua läpi! Siihen vielä yksi, niin olisi ollut jo tasan. Mutta aina ei voi voittaa, ja tuli hyvää oppia ja hyvä mieli.
Nyt nämä raivailee jo tatameja pois ja alkaa huikea kotimatka. Istumista kertyykin ihan kivasti, yö bussissa ja sitten laivaan ja lopulta junalla kotia. Pitäisi jotain puuhastelua kehittää kotimatkalle. Yö bussissa, mmm.... No, onneksi otetaan laivassa sitten hytti, pääsee edes vähän makoilemaan.
Assu tuolta huutelee että terveisiä joensuulaisille... Terkkuja siis Aslak de Silvalta, 2. dan musta vyö.
Bussimatkailun sietämätön keveys. Tuli nukuttua muutamia minuutteja erinäisissä väleissä, mutta koiranunta kummempaa ei irronnut. Ja olo on sen mukainen. Alkumatkasta katseltiin Keisarin uudet kuviot. Varsin hulvaton revittely. Matkan aikana pysähdyttiin kolmesti ja nyt ollaan Tukholmassa ja tarkemmin sanoen sataman terminaalissa. Ostettiin seuran kortilla hytti, koska Miikkan junamatka ei maksanut mitään. Laivan lähtöaika on 07:45 eli niiltä osin matka kohti Suomea on odottelua vaille valmis. Vaikka väsyttää niin yksi asia on varma: nälkä ei ole. Elämää suurempi pizza teki tehtävänsä, mutta syödä tekisi silti mieli. Ihan vaan syömisen ilosta. Ja suihkussa on myös käytävä. Eipä siinä sitten muuta.
Istuskeltiin tovi terminaalissa ja rynnättiin sitten muiden joukossa laivaan. Laivan moottorit käynnistyivät juuri sekunti sitten. Hytti on pieni, mutta eipä täällä olekaan tarkoitus treenata vaan esimerkiksi nukkua ja pelata Super Mario Worldia. Miikka painui heti kärkeen suihkuun ja ajattelin seurata esimerkkiä heti kun vaan suihku vapautuu. Aika dirty olo. Päivän ohjelmasta ei ole mitään tietoa, mutta aivotoiminnan kannalta voisi olla hyvä nukkua hieman univelkoja kiinni. Pää on aika pehmeä tällä hetkellä.
Frisk som en fisk! Suihku teki kyllä terää. Seuraavaksi vuorossa: nollailua.
Nollailtua tuli ja vieläpä ihan aidosti ja täydellä antaumuksella. Aika vierähti nukkuessa yläsängyssä.
Miikka kirjoittaa: Hyvä olo.
Pelattiin Super Mario Worldia ja ynnäiltiin vähän, että mihinkä sitä on tuhlattu, paljonko ja mikä on velkatilanne. Ja nyt olisi lähdettävä törsäämään lisää! Muahahahaaaaaa!
Laiva pysähtyi Maarianhaminassa. Käytiin ulkokannella katselemassa maisemia ja ottamassa muutamia valokuvia. Otettiin Miikkan kanssa revanssi ilmakiekossa ja hävisin molemmat erät. Syötän kiekkoa enemmän omaan maaliin kuin vastustajan. Eihän se niin toimi?
Tarkoitus oli käydä myös tax-free-myymälässä, mutta sepä olikin kiinni, joten pyörittiin tovi ympäri laivaa ja mentiin sitten istuskelemaan ikkunapaikalle. Nyt ollaan taas hytissä jumimassa. Tax-free-myymälä taisi aueta joskus 16:00, joten pitänee sitten yrittää uudestaan. Keräsin matkalta ja nivaskan hinnastoja niin voi etukäteen katsella mitä sieltä ostaa. Etenkin parfyymiosastolla allekirjoittanut ei kovin pitkään viihdy.
Nyt voisi taas pelata Super Mario Worldia.
Laiva pysähtyy arviolta 20 minuutin kuluttua. Käytiin ostamassa tax-free-kaupasta tuliaisia. Itse ostin enemmän viinaksia ja jouduin lainaamaan Miikkan korttia, koska omalla kortillani ei niin paljoa saanut. Sen lisäksi ostin Hiselle hajuvettä ja vielä päivän päätteeksi karkkia. Muuten ollaan vaan jumitettu hytissä ja pelattu Super Mariota. Tai noh, kävinhän minä välissä pyörähtämässä ulkokannella. Kuvasin siellä auringonlaskua ja palasin takaisin hyttiin. Milla otti jotain Älykkäitä kuvia meistä kahdesta... voi taas olla ylpeä itsestään.
Laiva saapui Turun satamaan ajallaan. Mennessä liukuportaat ruuhkautuivat pahasti, koska ihmisiä laskettiin kahdesta kerroksesta ja alemmasta kerroksesta tulleet änkesivät puolessa matkassa samaan jonoon. Niinpä päädyttiin kävelemään rappuset alas, koska siellä ruuhkaa ei ollut.
Mihinkään sen edemmäksi ei menty, koska seuraavana vuorossa oli junan odotusta, jota riittikin sitten tunnin verran. Terminaalissa odotteli myös muita harrastajia. Moni heistä oli ostanut tax-free-myymälästä ilmasingon. Niillä ne sitten ampuivat toisiaan siellä, kunnes joku virkailija tuli sanomaan, että ”pitäkääpä vähän pienempää meteliä.”
Junaan mentiin vähän ennen sen lähtöä ja matkaan päästiin aika tarkalleen 20:50. Nyt on siis alkanut matkan viimeinen suurempi matkustusetappi. Miikkan kanssa pelailtiin Super Mario Worldin viimeiset kentät ja lopulta koko peli läpi. Koko matkan ja etenkin päiväkirjan mielenkiintoisin osuus on ollut pelin eteneminen ja pelisessioista raportointi, eikö vaan? Nyt suistin Mariot sekä Luigit syrjään ja rupesin kuuntelemaan musiikkia. Illan musiikkitarjonnasta vastaa toistaiseksi Jamiroquai. Kaivoin rinkasta pötköllisen Menthoseja ja survoin ne naamaani tarkoituksena siirtää nälkää aamun. Pizzoista ei nimittäin ole jäljellä mitään ja karkkien lisäksi muutakaan ruokaa ei ole tarjolla. Toisin kuin Turkuun päin mennessä, tässä junassa on ravintolavaunu. Se ei vaan paljon mieltä lämmitä, kun kukkarossa rahan virkaa hoitaa tällä hetkellä muutama onneton kruunu.
Milla suunnitteli itselleen jonkinlaisen lihaskunto-ohjelman ja tavoitteet siihen liittyen. Itsekin voisi käydä tämän joutoajan johonkin hyödylliseen. Ainakin kroppa ja mieli huutaa selkeästi laadittua venyttelyohjelmaa, mutta en ainakaan toistaiseksi ole saanut sellaista kyhätyksi. Tämä reissu on kirjoittanut muitakin ideoita harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen liittyen. Ajattelin niistä kertoa Annalle foorumin välityksellä heti kun vaan saan palautettua itseni arkeen.
Sain ajatuksen jonkinlaisesta tarinasta, ja kirjoittelin sitä aikani kuluksi. Nyt alkoi kuitenkin väsymys siinä määrin painaa, että on koitettava nukkumista. Yritin äsken käydä vessassa, mutta joku sankari – sen lisäksi että oli unohtanut kenkänsä vessaan – oli myös oksentanut pitkin vessan lattiaa, pönttöä ja suurin osa lillui vieläkin lavuaarissa. Nohevaa toimintaa. Pitänee käydä etsimässä puhtaampaa vessaa toisesta suunnasta.
Varsin pian edellisen kirjoituksen jälkeen selvisi kuka tämä oksenteleva sankari oli. Hän meinasi ajella ohi oman pysäkkinsä. Onneksi kaverit pitivät huolta hänestä.
Loppumatka menikin sitten nukkuessa. Muistelin, että juna saapuu Joensuuhun joskus seitsemän jälkeen ja laitoin kellon herättämään 06:45. Juna olikin asemalla 06:50, joten pakkaamisen kanssa tuli hienoinen kiire. Junasta kuitenkin selvittiin pois ja lopulta pääsin oman solukämpän lämpöön. Tai no ei sitä lämmöksi voinut sanoa koska olin unohtanut ikkunan auki lähtiessäni. Rupesin joka tapauksessa nukkumaan ja heräsin 11:00 kellon soittoon.
Nyt on tavarat purettu ja päänuppi alkaa vähitellen palailemaan arkeen. Tämä lienee siis hyvä hetki pistää loppu tälle matkapäiväkirjalle. Kiitoksia vaan kaikille mukana olleille ja etenkin Miikkalle ja Millalle!